Huppiaan Aarre

Pohjantuuli, tuisku kylmä,
hyytää, häätää immehistä,
lumeen viiltää valkoviirun,
heittää varjon valkomaahan.

Tuuli kylmä tupsahtavi
aamusella ankialla,
pakkasella purevalla,
ruottahalla ilmahalla.

Löyän aarteen alta kiven,
Ja paan sen piiloon alle pirtin,
kätken kullan kirotuilta,
ja hopiaiset ottajilta

kuni ohto nukun unta,
läpi talven turkissani.
Väsyttelen, lämmittelen,
vällyissäni värjöttelen.

Kultasesta uneksinki,
aarteen armaan antajasta,
luona kannon kankianki,
kotomettän hiienkiven

Kell' on onni, kell' lie lykky,
kätkeköön sen muilta poies.
Kellä käypi suuri tuuri,
sitä vainen varjelkohon.